Surua surua surua

On taas pitkä aika edellisestä kirjoituksestani. Sille on syynsä. Niinkuin otsikko kertoo viime ajat ovat olleet hyvin masentavia.

Aloitetaan iloisemmista jutuista. Hevosmessuilla oli hauskaa ja rahaa meni aika paljon. Me ei oikeastaan katsottu niitä ohjelmia kovinkaan tarkasti, katsoimme vain rotuesittelyn. Pääasiassa koko päivä meni siis shoppailessa.

Veikan virallinen nimi broderattuna uuteen huopaan. Broderaus maksoi 14e

Aivan täydellinen huopa! Eskadronin uuden next generation -malliston huovat monissa eriväreissä löytyi halvalla reunokselta. 29e ilman broderausta!

Hevarilta perus koulupiiska hauskassa kultaisessa värissä. 8e

Ihana ja kallis vyö horzelta. Emppu osti tällaisen samanlaisen. Olen käyttänyt ihan normaalisti arkivaatteissa. Jos tämän laittaisi tallille niin Veikka juoksisi varmaan karkuun tällaista kimmellystä :D Hyvin on kestänyt, ainoastaan muutoma blinggi irronnut. Hintaa oli 34,95 tarjouksessa.

Kun palasin messuilta, oma kypäräni tippui aika voimakkaasti tallin lattialle ja alkoi natisemaan, joten kävin hööksillä ostamassa uuden. Myös uudet hanskatkin löytyivät ja vielä todella mukavat sellaiset. Mukaan tarttui myös pari muutakin juttua, vaikka mitään "turhaa" ei pitänytkään ostaa.

lami.cell kypärä hintaan 71,90e hööks

Hieno paljettiriimu tarttui mukaan. Sopii jättipäähänkin! 17,50 hööks. Huom, tällä hetkellä tarjouksessa 12,50 ;)

Tätä riimua saa myös ihanassa vaaleanlilassa värissä!

tällänen sopis Veikalle niin hyvin! Ypäjän ratsuriihi

Tällainen potkupuku Veikalle kesäksi? ;)

Veikka vuosi sitten kisoissa.

Veikan vamman alueen turvotus parin päivän jälkeen kun turvotus on laskenut puolilleen.

Sitten voidaan mennä niihin hieman surkeampiin uutisiin. Olen jo ajemmin kertonut täällä blogissa, että Veikka oli kipeä. Veikka ontui ja oli muutenkin erilainen kuin yleensä. Pyysin hierojaani katsomaan Veikkaa ja hän antoi diagnoosiksi pahan lihasrevähdyksen. Siitä kuntouduttiin pikkuhiljaa muutoman kuukauden levolla ja saimme jo ravata ja laukatakkin. Kuitenkin jotain selittämätöntä tapahtui. Onnettomuus, mutta millainen? Sitä me emme saa koskaan tietää. Eräänä huhtikuun loppupuolen viikonloppu aamuista satuloin Veikan ja lähdin pellolle. Huomasin jo alku käynneissä, ettei se ottanut pohjetta läpi ja vastusti apuja, Ajattelin, että sillä on vain tahmea päivä. Aloin kuitenkin epäillä jotakin. Nostin ravin tarkistaakseni liikkeen. Aluksi ei mitään. Käänsin voltille, ja huomasin kauhukseni, että Veikka ontuu. Crista tuli paikalle ja totesi, että lihakset ovat revähtäneet uudelleen. Veikan vamman turvotus oli pahimmillaan suurinpiirtein jalkapallon koko luokkaa. Turvotuksen laskemiseksi, kutsuin tallille laaser hoitajan. Veikan ilmeistä päätellen Laaser helpotti oloa.

Veikka laserhoidossa.

Veikan turvotus ei laskenut. Veikka oli silti tyytyväisen oloinen ja söi normaalisti, mutta vamman kohta ei parantunut ja ontuminen jatkui. Keskustelin eläinlääkärin kanssa, hän oli samaa mieltä kanssani, Veikka tarvitsee klinikka tutkimuksia. 21.5. Veikka vietiin klinikalle. Matka ei ollut helppo, sillä Veikka on hankala lastata autoon. Hikinen ja hermostunut hevonen saapui anivetin pihaan trailerissa. Talutin sen maneesiin jossa tehtiin taivutuskoe. Siinä ei huomattu ontumista. Veikka rauhotettiin ja vamman alueen karvat ajettiin pois. Hevonen ultrattiin. Ensin se vaikutti pelkältä lihasrevähdykseltä, mutta sitten lääkäri pysähtyi. Hän pyysi minua katsomaan. Vakavalla äänellä hän sanoi, että lapaluussa on selvä murtuma. Sillä hetkellä tuntui, että kaikki romahtaa. Pysyin kuitenkin järjissäni, koska minun vain täytyi niin. Murtumalle ei oikeastaan ole hoitomuotoa, muutakuin linimentti ja lepo. Ei mitään muuta. Veikka lepäilee nyt laitumella ja odottaa kesäkuun 17 päivää jolloin saamme tietää lisää. Silloin hevonen ultrataan uudelleen, ja katsotaan, onko murtuma yhtään parantunut ja miten tästä eteenpäin jatketaan. Vai jatketaanko ollenkaan? Menin nimittäin hevostalli.nettiin ja tein vammasta keskustelun. Suurinosa vastasi, että hevonen on pitkän sairasloman jälkeen parantunut täysin. Joukossa oli kuitenkin niitä, joille ei käynytkään niin hyvin. Jotkut hevoset olivat lopetettu heti, joidenkin vammat olivat uusiutuneet jatkuvasti joten lopetus oli ainoa vaihtoehto. Eläinlääkäri sanoi, että ennuste on Veikan kohdalla hyvä. Se voi parantua täysin, mutta loma on pitkä. Määrittelemättömän pitkä. Saa nähdä miten Veikan pää tämän loman kestää. Toistaiseksi hän vaikuttaa oikein tyytyväiseltä! Ruokaa ja lepoa. Minua kyllä masentaa ja pelottaa. Mitä jos tämä onkin meidän viimeinen kesä. Mitä jos? En halua tämän vielä päättyvän. kolmen viikon päästä on taas meidän vuosipäivä. 3vuotta. Vasta. Ei vielä ole aika luopua, eihän?

ultrassa

Tämäkin riimu on uusi, lisäksi ostin itselleni vielä uuden mountain horsen välikausi takin!

Eilen otettu kuva meistä <3

Toinen Veikan uusista riimuista, angry birds!!

Veikan muurahaiskarhu ilme, kun rapsutan sitä oikeasta kohdasta.

Tässä meidän kuulumiset tältäerää. Toivottavasti ensikerralla vähän parempia uutisia. Kiitos taas kaikista kommenteista, niitä on aina mukava saada. :)