Enkeli hevonen

Veikka lähti taivas laitumille mukanaan paljon rakkautta. Kaipuu on suuri <3 Niin paljon koettiin yhdessä, onneksi muistot säilyy. On vaikeaa uskoa, ettei elämäni hevonen, suuresti rakastami ystävä ole enää täällä. Onneksi tiedän, että Veikka elää aina sydämessäni.

Oi kultaisin
tää on kylmä maa
Et sydäntäs
palelluttaa saa
Niin tahtoisin
kanssas kulkea
ja pahalta
silmäs sulkea

Mut viereltäin mun
täytyi nyt sun
kääntyä pois

Sun taivaalles laulan auringon
Sun kasvoilles kuutamon

Sun sydämmes
olkoon karttasi
Sun muistosi
sun kotisi

Siel' ootan sua
ainiaan

1996 - 2015

Veikka nukkui kauniisti pois. Sain viimeiseen asti olla sen luona ja silittää sitä. Veikan viimeiset päivät olivat onnellisia. Se sai olla tarhassa, se sai juosta ja kieriä lumessa. Se pääsi lenkille polulle ja kaikki rakkaimmat ihmiset ja eläimet olivat sen luona. Se sai syödä niin paljon kuin tahtoi. Veikka rakasti omenoita. Sillä oli omena suussa ja rakas ihminen vierellä viimeiseen hengenvetoon saakka.

Blogi pidetään avonaisena kaikille. Täällä on ihania muistoja Veikasta! En enää päivitä tätä sivua, mutta kommentit ovat silti yhä tervetuleita. Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneista vuosista. Suurin kiitos rakas Veikka, kun annoit meille niin paljon hyvää. En unohda koskaan. <3 <3

Ensimmäinen faniposti!! :)

Kiitos hienosta kuvasta Senja!  Meille voi lähettää lisää postia: hiljametsisto(at)outlook.com :) tai jätä kommentti tekstiin! ♥

Sitä ja tätä

Kuinka aloittaisinkaan? Viimeksi kirjoitin, että olen yrittänyt selvittää Veikan menneisyyttä. Lähetin Viroon löytämääni osoitteeseen kirjeen jossa oli tietoa Veikan menneisyydestä ja sen elämästä nykyään, sekä muutoma kuva meistä.  Mitään ei kuitenkaan selvinnyt. En koskaan saanut vastausta kirjeeseeni, vaikka liitin mukaan maksetun postimaksun ulkomaihin sekä vastauskuoren. No ehkä minun ei sitten ole tarkoitettu saada tietää menneestä sen enempää, vaikka se minua onkin aina mietityttänyt. Olisin tahtonut kuulla millainen Veikka on ollut Virossa, ehkä tietää sen suvusta ja nähdä kuvia siitä vauvana.

Aloitin Veikan liikuttamisen hiljalleen elokuussa. Aluksi kaikki meni hyvin. Menimme vain lyhyitä käynti lenkkejä. Nyt kaikki on toisin. Ehdimme ratsastella vajaan kuukauden kunnes huomasin uuden lihasrepeämän ryntäässä. Crista tuli taas hoivaamaan Veikkaa ja annoimme sen olla sairaslomalla. Viime keskiviikkona huomasimme kuitenkin, että vasemmassa jalassa,  hankkarin kohdalla on nestettä, lämpöä ja joku kova patti. Neste laskee kylmäämällä, mutta palaa takaisin joka kerta. Perjantaina tulee eläinlääkäri Jenni Rauman ultraamaan sen jalan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Päällisin puolin Veikka vaikuttaa onnelliselta. Sitä katsoessa ei huomaa, että se on kipeä. Se syö normaalisti ja touhuaa kaikenlaista.

Tilanne vaikuttaa lähes toivottomalta. Hevoseni on ollut helmikuusta lähtien enemmän tai vähemmän sairaslomalla, milloin mistäkin syystä. Kahdeksan kuukauden seisomisen jälkeen hevonen on virtaisa ja lihava. Kun edellisestä vammasta päästään,  syntyy heti seuraava. Kuntoutusta ei päästä kunnolla jatkamaan. Olen henkisesti täysin loppu, minä en enää jaksa. Elän jatkuvasti pelon vallassa. Joka ikinen kerta kun keskustelen eläinlääkärin kanssa pelkään, että saan kuulla ne sanat jota en halua kuulla: "se täytyy lopettaa." Mutta jos eläinlääkäri sitä suosittelee, sen on oltava oikein. En minä voi pitää eläintä kivussa, vaikken tahtoisikaan päästää irti. Mietin joka päivä paraneeko se enää koskaan, vaikka eläinlääkärit ovat antaneet hyvät ennusteet. Nyt odotellaan perjantaita toiveikkaana ja kauhuissaan.

Mitäs teille kuuluu?

Kaverini Josefiina on auttanut Veikan hoidossa, kuvassa hän taluttelemassa lihavaa hevostani.

Veikan jalkoja kylmätään joka päivä puolituntia.

Hieno taidekuva mun rumista consseista ja Veikan kuivahtaneista kavioista.

Kesä kuulumisia!

Veikalla oli ell aika 18.6. Eläinlääkäri Elina Kummala Hippomedistä tuli tallillemme ultraamaan, raspaamaan ja rokottamaan Veikan. Samalla otettiin vielä yleiskunnon tarkastamiseksi verinäyte. Ultrassa näkyi onneksemme, että Veikan murtuma on lähtenyt hienosti paranemaan. Silloin ell sanoi, että kuukauden kuluttua voidaan aloittaa liikutus, ensiksi maastakäsin, sitten viikon kävelytyksen jälkeen voin käydä selässä ja vähitellen lisäten ratsain liikutusta. En ole vielä aloittanut liikuttamista, koska Veikalta putosi kenkä, ja niinkuin olenkin kertonut, Veikka arkoo ilman kenkää joten odotamme kengitykseen. Meille kuuluu siis hyvää ja toiveikkaasti mennään eteenpäin. Edellispäivänä pesin Veikan. Se viilensi sen oloa. Täällä päin on ollut tukahduttavan kuuma, tänäänkin +31 astetta! Lämmin sää on ihanaa, mutta liika helle ei ole hyväksi kellekkään. Vietin viimeviikolla yhden elämäni raskaimmista viikoista, sillä jouduin rytmihäiriön, nestehukan ja hengitysvaikeuksien vuoksi sairaalaan. Nyt kuitenkin olen jo hyvin palautumassa, eli ei huolta :)

Ainiin muuten, sain myös kesätöitä eräältä hevostallilta jossa tarjotaan sosiaalipedakogista hevostoimintaa lapsille, olen siellä nyt harjoittelijana. Tallilla on yksi ihana shetlanninponi johon olen todella tykästynyt. Sen nimi on Loffe. Olen saanut ajaa Loffella kärryillä, se on todella hauskaa. Raviharrastus on minulle kuin uusi maailma! Ihana tunne kun oppii jotakin uutta hevosmaailmassa! :) Loffe on loisto poni ja lasten suosikki! Valitettavasti minulla ei juuri nyt ole kuvaa Loffesta.

Tässä siis lyhyesti hevoskesäni, joka ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, kuulumisia. Kaikki on siis hyvin! Miten teidän hevoskesä on sujunut? :)

Liikuin sattumalta Piikkiön suunnilla ja kävin pikaisella vierailulla tallilla josta ostin Veikan. En ole käynyt sielä koeratsastuksen jälkeen laisinkaan, joten oli kivaa käydä sielä. Paikat olivat vähän muuttuneet, mutta muistin edelleen miten mentiin minnekkin, muistan jopa mikä karsinoista oli Veikan, vaikka en käynytkään tallissa sisällä. Näin myös Veikan vanhan omistajan Ullan ja juttelinkin hänen kanssaan Veikan kuulumisista. On ihanaa, että olen saanut tänne blogiin kommentteja Kurkkolan ratsutilalaisilta, on mukavaa kuulla juttuja Veikan vanhoista ajoista ja niistä saa edelleen kirjoitella minulle. Jos joku haluaa lähettää sähköpostia minulle, sitä voi lähettää osoitteeseen hiljametsisto(at)outlook.com

Tässä kuva koulukisoista Kurkkola ajoilta. Hienon Kuvan otti Mia H!

PS. 27.6. Hilja ♥ Veikka 3 vuotta kavioliitossa.

virtahepo vai heppa? :D

pesulla :) 

Aurinkotervehdys? Veikkaa kutitti :D

Emiliakin kävi taas täällä! :)

Veikan kengät koristeena :D Spray maalattu hopealla ja glitterillä.

rapsutin Veikkaa :D

Emilian ihana hevonen, Seppo! :)

Olen taas kaivellut esiin Veikan niin kovin tuntematonta menneisyyttä, sillä löysin Veikan passista listan aijemminsta omistajista, ja siellä oli merkintä henkilöstä nimeltään Ulo Kiiver. Hän on googlen mukaan tunnettu kasvattaja Eestissä. Luulin tietäväni Veikan kaikki edellset omistajat, mutta tämä Kiiver tuli yllätyksenä. Päätin ottaa häneen yhteyttä vaivoin löytämäni sähköpostin kautta, jonka toimivuudesta en ole varma. Hän ei kuitenkaan ole vastannut mitään, vaikka lähetyksestä on kuukausi. Koska Veikan menneisyys kiinnostaa minua suuresti, aijon ottaa viimeisen  oljenkorren käyttöön ja lähetän hänelle kirjeen ja toivon vastausta. Koska en osaa viron kieltä, kirjoitin sekä suomeksi että englanniksi. Tässä kopio viestistä jonka lähetin:

Hei! Minun nimeni on Hilja Metsistö. Asun Suomessa. Minä ostin torinhevosen vuonna 2011. Hevosen nimi on ollut Eestissä Poiss, mutta täällä Suomessa se on rekisteröity nimellä Poiss III. Hevonen on syntynyt vuonna 1996. Tämän hevosen emä on nimeltään Liina ja isä on tuntematon torinhevos ori. Tämän hevosen kasvatajaksi on merkitty Mati Liivamägi, mutta hän on ilmeisesti kuollut. Katsoin hevoseni passia ja huomasin, että siinä mainitaan edellisen omistajan nimeksi Ülo Kiiver. Oletko sinä etsimäni henkilö? Muistatko tälläistä hevosta? Poiss on minulle todella rakas hevonen ja haluaisinkin tietää vähän sen menneisyydestä. Millainen hevoseni on ollut asuessaan siellä Eestissä? Onko sinulla kuvia hevosesta? Kaikki pienikin tieto on tärkeää! Hevonen on noin 1,53 metriä korkea ja se on väriltään ruskea. Sillä on vaalea pitkä kihara harja. Ruunan on välittänyt Suomeen Anneli Käö vuonna 2006. Suomeen se myytiin Ulla Lindströmille ja nyt se on minun. Anteeksi häiriö, jos et ole henkilö jota etsin tai jos et tunne tätä hevosta. Tässä on kuvia hevosestani (kuvia tässä kohtaa) Olen pahoillani, en osaa eestin kieltä. 

Äitah!

Ystävällisin terveisin: Hilja Metsistö

Hyvää kesää kaikille ihanille lukijoillemme! :) 

Surua surua surua

On taas pitkä aika edellisestä kirjoituksestani. Sille on syynsä. Niinkuin otsikko kertoo viime ajat ovat olleet hyvin masentavia.

Aloitetaan iloisemmista jutuista. Hevosmessuilla oli hauskaa ja rahaa meni aika paljon. Me ei oikeastaan katsottu niitä ohjelmia kovinkaan tarkasti, katsoimme vain rotuesittelyn. Pääasiassa koko päivä meni siis shoppailessa.

Veikan virallinen nimi broderattuna uuteen huopaan. Broderaus maksoi 14e

Aivan täydellinen huopa! Eskadronin uuden next generation -malliston huovat monissa eriväreissä löytyi halvalla reunokselta. 29e ilman broderausta!

Hevarilta perus koulupiiska hauskassa kultaisessa värissä. 8e

Ihana ja kallis vyö horzelta. Emppu osti tällaisen samanlaisen. Olen käyttänyt ihan normaalisti arkivaatteissa. Jos tämän laittaisi tallille niin Veikka juoksisi varmaan karkuun tällaista kimmellystä :D Hyvin on kestänyt, ainoastaan muutoma blinggi irronnut. Hintaa oli 34,95 tarjouksessa.

Kun palasin messuilta, oma kypäräni tippui aika voimakkaasti tallin lattialle ja alkoi natisemaan, joten kävin hööksillä ostamassa uuden. Myös uudet hanskatkin löytyivät ja vielä todella mukavat sellaiset. Mukaan tarttui myös pari muutakin juttua, vaikka mitään "turhaa" ei pitänytkään ostaa.

lami.cell kypärä hintaan 71,90e hööks

Hieno paljettiriimu tarttui mukaan. Sopii jättipäähänkin! 17,50 hööks. Huom, tällä hetkellä tarjouksessa 12,50 ;)

Tätä riimua saa myös ihanassa vaaleanlilassa värissä!

tällänen sopis Veikalle niin hyvin! Ypäjän ratsuriihi

Tällainen potkupuku Veikalle kesäksi? ;)

Veikka vuosi sitten kisoissa.

Veikan vamman alueen turvotus parin päivän jälkeen kun turvotus on laskenut puolilleen.

Sitten voidaan mennä niihin hieman surkeampiin uutisiin. Olen jo ajemmin kertonut täällä blogissa, että Veikka oli kipeä. Veikka ontui ja oli muutenkin erilainen kuin yleensä. Pyysin hierojaani katsomaan Veikkaa ja hän antoi diagnoosiksi pahan lihasrevähdyksen. Siitä kuntouduttiin pikkuhiljaa muutoman kuukauden levolla ja saimme jo ravata ja laukatakkin. Kuitenkin jotain selittämätöntä tapahtui. Onnettomuus, mutta millainen? Sitä me emme saa koskaan tietää. Eräänä huhtikuun loppupuolen viikonloppu aamuista satuloin Veikan ja lähdin pellolle. Huomasin jo alku käynneissä, ettei se ottanut pohjetta läpi ja vastusti apuja, Ajattelin, että sillä on vain tahmea päivä. Aloin kuitenkin epäillä jotakin. Nostin ravin tarkistaakseni liikkeen. Aluksi ei mitään. Käänsin voltille, ja huomasin kauhukseni, että Veikka ontuu. Crista tuli paikalle ja totesi, että lihakset ovat revähtäneet uudelleen. Veikan vamman turvotus oli pahimmillaan suurinpiirtein jalkapallon koko luokkaa. Turvotuksen laskemiseksi, kutsuin tallille laaser hoitajan. Veikan ilmeistä päätellen Laaser helpotti oloa.

Veikka laserhoidossa.

Veikan turvotus ei laskenut. Veikka oli silti tyytyväisen oloinen ja söi normaalisti, mutta vamman kohta ei parantunut ja ontuminen jatkui. Keskustelin eläinlääkärin kanssa, hän oli samaa mieltä kanssani, Veikka tarvitsee klinikka tutkimuksia. 21.5. Veikka vietiin klinikalle. Matka ei ollut helppo, sillä Veikka on hankala lastata autoon. Hikinen ja hermostunut hevonen saapui anivetin pihaan trailerissa. Talutin sen maneesiin jossa tehtiin taivutuskoe. Siinä ei huomattu ontumista. Veikka rauhotettiin ja vamman alueen karvat ajettiin pois. Hevonen ultrattiin. Ensin se vaikutti pelkältä lihasrevähdykseltä, mutta sitten lääkäri pysähtyi. Hän pyysi minua katsomaan. Vakavalla äänellä hän sanoi, että lapaluussa on selvä murtuma. Sillä hetkellä tuntui, että kaikki romahtaa. Pysyin kuitenkin järjissäni, koska minun vain täytyi niin. Murtumalle ei oikeastaan ole hoitomuotoa, muutakuin linimentti ja lepo. Ei mitään muuta. Veikka lepäilee nyt laitumella ja odottaa kesäkuun 17 päivää jolloin saamme tietää lisää. Silloin hevonen ultrataan uudelleen, ja katsotaan, onko murtuma yhtään parantunut ja miten tästä eteenpäin jatketaan. Vai jatketaanko ollenkaan? Menin nimittäin hevostalli.nettiin ja tein vammasta keskustelun. Suurinosa vastasi, että hevonen on pitkän sairasloman jälkeen parantunut täysin. Joukossa oli kuitenkin niitä, joille ei käynytkään niin hyvin. Jotkut hevoset olivat lopetettu heti, joidenkin vammat olivat uusiutuneet jatkuvasti joten lopetus oli ainoa vaihtoehto. Eläinlääkäri sanoi, että ennuste on Veikan kohdalla hyvä. Se voi parantua täysin, mutta loma on pitkä. Määrittelemättömän pitkä. Saa nähdä miten Veikan pää tämän loman kestää. Toistaiseksi hän vaikuttaa oikein tyytyväiseltä! Ruokaa ja lepoa. Minua kyllä masentaa ja pelottaa. Mitä jos tämä onkin meidän viimeinen kesä. Mitä jos? En halua tämän vielä päättyvän. kolmen viikon päästä on taas meidän vuosipäivä. 3vuotta. Vasta. Ei vielä ole aika luopua, eihän?

ultrassa

Tämäkin riimu on uusi, lisäksi ostin itselleni vielä uuden mountain horsen välikausi takin!

Eilen otettu kuva meistä <3

Toinen Veikan uusista riimuista, angry birds!!

Veikan muurahaiskarhu ilme, kun rapsutan sitä oikeasta kohdasta.

Tässä meidän kuulumiset tältäerää. Toivottavasti ensikerralla vähän parempia uutisia. Kiitos taas kaikista kommenteista, niitä on aina mukava saada. :)

Matkalla Tampereelle!

Istun juuri nyt grandellim tilausajo bussissa. Olen matkalla Suomen suurimmille hevos messuille Emilian ja Suvin kanssa. Jos olette tänään paikalla ja näette mua messuilla, tulkaa rohkeasti moikkaamaan! Postausta aiheesta luvassa myöhemmin. :)

Asiaa jalkojen hoidosta!

Pitkä teksti hevosen jalkojen hoidosta! Jos et jaksa lukea tätä, kelaa alas kohtaan jossa lukee tummennetulla teksillä "pikaiset kuulumiset". Asia on minusta kuitenkin tärkeä, joten suosittelen lukemaan ja arvostaisin jos joku jaksaisi lukea ja pohdiskella aihetta. :)

Hei taas ihanat lukijani! On taas aika kirjoittaa hevosten terveydenhuollosta. Kuinka tärkeänä pidätte jalkojen hoitoa? Olen huomannut, että usein hevosten jalkoja ei juuri huolleta, paitsi jos hevoselle on jo sattunut vamma. Parhain tapa ehkäistä mahdolliset vammat on ennalta ehkäisevä hoito eli kylmäys ja sen lisäksi lämpöhoito. Te jotka harrastatte ratsastuskoulun hevosilla, tiedättekö, hoidetaanko teidän tallilla tuntsareiden jalkoja? Liian usein jalat jätetään hoitamatta, jollei niissä ole mitään vammoja. Luulen, että jalkojen kylmäämisen pois jättäminen on puoliksi puhdasta tietämättömyyttä, mutta myös joissakin tapauksissa selvää laiskuutta. Itse en aijemmin tiennyt kuinka tärkeää kylmäys on, koska siitä ei ole koskaan puhuttu esimerkiksi ratsastuskoulu aikoinani, jolloin olin pieni ja hevosen perushoitoa harjoiteltiin. Hyvin harvoissa hevosen hoidon opetuskirjoissakaan tästä mainitaan.

Kun sain tietää miten tärkeää kylmäys on aloin käyttää linimenttejä. Käytin esimerkiksi tallipoikaa, pharman blue lotionia sekä raditalin linimenttiä. Kiinnostuin kylmäyshoidoista ja aloin lukea siitä myöhemmin netistä. Minulle on selvinnyt, etteivät linimentit kuitenkaan ole kovinkaan tehokkaita kylmäys menetelmiä, sillä ne vaikuttavat vain pintapuoleisesti ja hyvin lyhyt aikaisesti. Aloinkin selvittämään parempaa kylmäys vaihtoehtoa. Mietin juuri, mikä sopisi meille.

toknet.fi Linimenttejä on saatavilla erivaikutuksilla!

Ystäväni Emilia, joka on ollut vierailevana tähtenä myös blogissani, kertoo käyttävänsä jäätä kylmäyksessä. Hänellä on kertakäyttöisiä jääpala pusseja joita hän jäädyttää ja sitoo pinteleiden alle. Kertakäyttö pusseja hän on lähinnä käyttänyt kisamatkoilla, tai paikoissa joissa ei ole vesiboxia, sillä muutoin hän on käyttänyt kylmäykseen juoksevaa vettä. Kun ajattelen kylmäystä pitkäkestoisena hoitona, jolloin siitä on tehokkain hyöty, kertakäyttöisten jääpalapussien sekä kylmäpakkausten käyttö vaikuttaa hankalalta. Luulen, että minulla menisi hermot jokapäiväiseen pinteleiden käärimiseen. Tämä vaihtoehto on kuitenkin halpa, ainakin jos käyttää uusiokäytettäviä jääpusseja joita saa apteekistakin. Jos jaksaa nähdä vaivaa, tämä on siis hyvä vaihtoehto.

turvakauppa.com

 Vesiletku tekniikka vaikuttaa aikaa vievältä ja pidemmän päälle kalliilta. Tätä olen joskus kyllä harrastanut satunaisesti, esimerkiksi viimekesänä kun Veikka ontui muutoman päivän. Vesiletkun kanssa kylmätessä hevosen jalkaa suihkutetaan kylmällä vedellä yhtäjaksoisesti 20minuuttia. Ensin toiselta puolelta, sitten toiselta puolelta ja vielä loputkin jalat. Jokaista jalkaa kohden siis 20 minuuttia. Eli siis aikaa vievä menetelmä. Uudella tallilla ei edes ole vesiboxia, eikä tämä haittaa ollenkaan, koska kesällä pääsee kuitenkin ulkosalle pesemään  hevosta. Veikka inhoaa vesiletkulla pesemistä ja loppujen lopuksi vettäkin kuluu aika paljon, eli tämä ei tunnu hyvältä ratkaisulta. Olen myös kuullut joidenkin käyttävän savea. Mylverintalleilla ainakin näin, että savea käytettiin. Itsellä siitä ei ole kokemusta, joten en voi kauheasti kommentoida. Kuulemani mukaan hyvä vaihtoehto, ja ainakin monet ravipuolella käyttävät savea. Jos teillä on kokemusta kylmäsavesta, voitteko vähän kertoa? Minkä hintaista savi on ja onko se hyödyllistä?

haukankallio.fi

Jotkut laittavat hevosen jalkoihin ämpärit täynnä kylmää vettä. Tämä ei luultavasti toimisi Veikalla, kun se tuntuu rikkovan ämpärit pelkäkästään syödessään.

Omaan korvaan nyt parhaimmalta vaikuttaa kylmäyssuojat. Kylmäyssuojia on monenlaisia. On sellaisia joita täytetään vesiletkun avulla ja sellaisia jotka otetaan pakastimesta ja laitetaan jalkaan. Ongelmana on taas, ettei tallilla ole pakastinta. Siispä pitäisi menetellä niin, että kun lopetan ratsastuksen joku toisi meiltä kotoa suojat tallille ja pitelisin niitä jalossa sen 20 minuuttia. Asiaa ei helpota se, että äitini ei oikein jaksa odotella tallilla, isä jaksaisi, muttei hän aina pääse minua hakemaan. Ja kylmäyssuojien tehokkain teho on sen ensimmäisen 5minuutin aikana kun suojat otetaan pakastimesta ja tallimatka kestää 5-10minuuttia joten siinä ajassa jo menetettäisiin se maksimaalinen hoitoteho. Luulin jo, ettei meille löytyisi sopivaa kylmäysratkaisua millään ja olisin "tuomittu" käärimään kertakäyttöisiä kylmäpakkauksia jalkoihin. Nämä ovat siis niitä kylmäpusseja joita kannattaa kuljettaa traileri matkalla mukana ja pakastimen ulottumattomissa, koska ne saa vain naksautettua, ja 20 sekunin kuluttua pussi on täysin käyttövalmis. Hyviä ja olenkin käyttänyt niitä, jos haluan kohdistaa kylmäyksen tiettyyn kohtaan. Nyt olen luultavasti löytänyt kylmäys vaihtoehdon joka sopii juuri meille. Nimittäin tämä ihmetuote nimeltään vesi kylmäsuojat. Suojat toimivat siten, että ne laitetaan kylmään veteen killumaan tunniksi, jonka jälkeen suojien sisällä olevat geelipatjat ovat aktivoituneet toimintaan. Suojat siis ratsastuksen ajaksi veteen uiskentelemaan ja takaisin tullessa jalkaan ja 20 minuuttia odottelua. Tämä sopisi meille, koska pakastinta ei tarvita eikä vesiletkua. Saan suojat jalkoihin nopeasti, eikä tarvitse menettää hermoja pinteleiden käärimiseen. Mietin vain, että mitä jos suojat ovat vedessä joskus yli tai ali tunnin? Jos teillä on kokemusta näistä suojista, olisin todella kiitollinen jos kertoisitte vähän kokemuksia!! Vielä yhtenä vaihtoehtona näin sellaisia "pesusienisuojia". Suojassa oli siis vetoketju tasku ja sinne tungettiin pesusienen näköinen sieni jonka sisään oli imeytynyt kylmää vettä. Sitten kun suojan asettaa jalkaan alkaa kylmä vesi imeytyä ulos sienestä ja siten menee vasten jalkaa. Tämä oli muuten hyvä, mutta ainakin myyntipuheen perusteella sain käsityksen, että vesi imeytyy sienestä ulos niin hitaasti, että niiden käyttämiseen tulisi varata aikaa joka parisen tuntia.

Varmasti loistava vaihtoehto tallille jossa on pakastin. horze.fi Nämä suojat merkkiä finn-tack 59,95e

"Pesusienisuojat" horze.fi 62,95e TARJOUS!

Tässä vaiheessa houkuttelevin vaihtoehto! Cold water boots 49,95e Hintakaan ei ole paha. talliputiikki.seiskatalli.fi

Miksi kylmätä?
Tiesittekö että kun hevosen jalat kokevat tärähdyksiä ja rankkaa rasitusta voi jalkoihin tulla ikäviä tulehduksia. Tulehdukset johtuvat mikrovaurioista jotka lämpenevät ja näinollen kudokset vaurioituvat. Kuitenkin kylmähoitoa käyttämällä tulehdukset voidaan ehkäistä, sillä kylmä kutistaa mikroverisuonet ja näin ollen veri eivätkä tulehduksen aiheuttavat väliaineet pääse kudoksiin. Kylmäyksen jälkeen verenkierto normalisointuu ja kuona-aineet liikehtivät pois vaurio alueelta. Jokaikinen kylmäyskerta pidentää hevosen käyttöikää, sillä kylmäystä käyttämällä minimoidaan vammojen synnyn riski. Tämän tiedon löytää Niko Nurmen tekstistä Hevosen jalkojen kylmäysjärjestelmä. Kuvitelkaa, kuinka kovalle rasitukselle hevosen jalat altistuvat kun ratsulla on yli 500kiloa elopainoa ja sitä massaa se kannattelee neljällä jalalla. Lisätkää siihen painoon vielä ratsastaja ja varusteet. Lisätkää rasitukseen estehyppelöt tai maastolaukat. Eikö kuulostakkin raskaalta? Itse ainakin pysähdyin miettimään jalkojen hoidon tärkeyttä lukiessani tuota tekstiä. Nyt kun vielä kroonisia vammoja ei ole syntynyt on vielä mahdollista alkaa toimia ennalta ehkäisevästi!

Uskon, että vaikka kirjoitankin tämän postauksen, luultavasti siitäkin huolimatta monet eivät uhraa ajatustakaan jalkojen kylmäykselle. Selvä, se on minulle ok. Se on teidän tapa toimia. Minä aijon jatkossa huolehtia hevoseni jalkojen kylmäyksestä paremmin, varsinkin nyt kun Veikka alkaa olla jo iäkkäämpi herra. Toivon, ettei tästä asiasta tarvitsisi kiistellä, jotkut pitävät kylmäystä turhana ja jotkut hyödyllisenä. Itse en kääri hevostani pumpuliin, mutta perushuolto on tärkeää ja minustä kylmäys on osa sitä. :)

Yhtä tärkeä hoito on myös lämpöhoito. Lämpöhoito vie enemmän aikaa kuin kylmääminen. Lämpöhoito tehdään kylmäyksen jälkeen. Jalkojen ympärille kääritään paksut patjat ja lämpöpintelit. Vaikka hoito viekin aikaa, se on silti helppo toteuttaa. Pintelit voi oikein käärittynä jättää huoletta yöksi jalkaan. Tärkeää on kuitenkin, etteivät pintelit ole liian löysällä mutteivat myöskään liian kireällä. Pinteleitä on kuitenkin pidettävä joitakin tunteja, muttei niistä ole haittaa vaikka olisivatkin yön ylitse. Lämpöhoidon tarkoituksena on ehkäistä nesteen kertymistä jalkoihin.

Yhdet Veikan pinteleistä. Eivät kylläkään lämpöpintelit vaan perus fleecet. Itseasiassa taisin myydä nämä kirpputorilla, sillä eivät sopineet Veikalle niin hyvin värinsä puolesta :D Vaaleampi pinkki olisi ollut hienompi.

Nyt hyvät lukijat! Olisinkin kiinnostunut kuulemaan,miksi kylmäätte/ette kylmää hevostenne jalkoja? Mitä kylmäysmenetelmää olette kokeileet? Mikä menetelmä on koettu hyväksi? Entä käytättekö lämpöhoitoa? Jos käytätte, miten toteutatte sen?

Huh, tästä postauksesta on taas tulossa hillittömän pitkä. Kerrottakoon siis pikaiset kuulumiset. Veikalla on kaikki hyvin. Maastossa ollaan reippain mielin lenkkeilty ja kentälläkin välillä menty. Tänään vitsailin kaverilleni, että mitä vanhempi Veikasta tulee, sitä hassumpi ja pölhempi siitä tulee. Sunnuntaina sillä kävi vuokraaja kokeilija. Ei mennyt ihan nappiin, koska Veikka päätti vähän testata vuokraajaa karkaamalla karsinasta heti kättelyssä. Ainakin kokeilijalta löytyi päättävyyttä, sillä hän halusi jatkaa hevosen pelleilyistä huolimatta. Ratsastus sujui hyvin ja tämä henkilö haluaa tulla vielä uudelleenkin kokeilemaan. Jos ensi kerta menee hyvin sitten Veikalla on uusi vuokraaja. Toivottavasti he kaverustuisivat. Ainakin tämä ratsastaja vaikutti pätevältä hommaan sillä hänellä oli hevosalankoulutus ja aijempikin vuokrahevonen. Kerron hänestä lisää jos tämä nyt lähtee sujumaan. :)

Torstaina oli itku paniikin paikka. Menin Veikan kanssa maastoilemaan metsikköön ja ajattelin tuntevani reitin. Kului 20 minuuttia ja huomasin olevani eksyssissä. Harhailin ainakin puolisentuntia etsien reittiä. Kerran olimme hauraan jäätikön edessä ja kerran jossakin suontapaisella alueella. Visioni seurata vanhoja hevosen kengän jälkiä ei ollut kannattava, koska pian huomasin joka paikan olevan täynä hevosen jälkiä. Vastaan tuli vielä tukkeja vetävä metsätyö kone ja olin varma, että jollei Veikka tähän mennessä ole pelännyt oikeastaan juuri mitään, niin tuota se kyllä pelkää. Vaikka olin valmistautunut siihen, että Veikka juoksee jorpakkoon ja minä putoan, onnekseni pian huomasin jännityksen olleen turhaa. Veikka ei reagoinut tähän menopeliin mitenkään. No tämän paniikin jälkeen vilkaisin kelloa ja melkein itku tuli kun tajusin, että alle puolituntia ja ympärilläni olisi pilkkopimeätä. Viimeinen yritys ennenkuin soittaisin apua. Sattuman varaisesti pääsin takaisin tielle josta olin tullutkin ja pian olinkin jo tutulla talli tiellä. Onneksi. Kerran aijemminkin kun eksyin parivuotta sitten metsään, niin Veikka osasi reitin takaisin kun annoin sille pitkät ohjat. Tälläkertaa Veikka oli yhtä kujalla kuin minäkin ja se vain haisteli maassa olevia kuivia varpuja ja sammalmättäitä. No mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Olen masentunut koska takatalvi iski. Veikan viimekengityksessä sanoin ettei tilsakumeja tarvita. Olisin kuitenkin niitä tarvinnut. Menemme siis Veikan kanssa letkeitä käyntilenkkejä siihen asti että lumi sulaa, eli toivottavasti pian. Yllättikö talvi teidät?

Ostin muuten itselleni vihdoinkin ne uudet ratsastushousut. Plussaa lahkeista jotka ovat huomaamatonta resoria, eli eivät paina saappaan sisällä. Housut ovat myös ulkonäöllisesti kivat. Hyvin yksinkertaiset ja siistit. Miinusta siitä, että ovat matala vyötäröiset. Hassua käyttää nyt yht'äkkiä matalavyötäröisiä kun aina ennen olen omistanut korkeavyötäröiset. No, ehkäpä näihin vielä tottuu, tarvitsevat kuitenkin vyön istuakseen. Vaalean värivalintani takia, lika näkyy helposti. Housut olivat kuitenkin hinnaltaan edulliset, vain 62,90e. Ainakin mielestäni halvat, koska edelliset housuni ovat olleet paljon kalliimmat.

hooks.fi

Muistatte ehkä kun muutoma  postaus taaksepäin kirjoittelin fleeceloimi hankinnastani. Vaikka väitinkin, että 155cm kokoiset loimet ovat maanpäältä loppu, löysin viimeinkin siistin loimen. Kävin Raision Puuilossa ostoksilla ja löysin vaalean liilan fleeceloimen vaaleanpunakanttauksisilla hihnoilla. Ihanan miehekkään värinen. En ole vielä sovittanut mutta toivottavasti sopii! Otan kuvan joku päivä ja lisään tänne niin tekin näette millainen se loimi on! :)

Tuunailin vähän kypärää

Veikan uudessa satulassa on vaaleanpunainen kauhukahva :D

Edit: Lisäsin myöhemmin kuvan uudesta loimesta :)

Seuraavaksi ajattelin tehdä listan suosikkiblogeistani ja kunhan kerkiän voisin tehdä varustepostauksen Veikan kaikista varusteista. Toivoisitteko varustepostauksen kirjoitettuna vai mielummin videona? Nyt saa kommenttikenttään heittää ideoita, mistä haluaisitte, että kirjoittelen perus kuulumisten lisäksi!