Sitä ja tätä

Kuinka aloittaisinkaan? Viimeksi kirjoitin, että olen yrittänyt selvittää Veikan menneisyyttä. Lähetin Viroon löytämääni osoitteeseen kirjeen jossa oli tietoa Veikan menneisyydestä ja sen elämästä nykyään, sekä muutoma kuva meistä.  Mitään ei kuitenkaan selvinnyt. En koskaan saanut vastausta kirjeeseeni, vaikka liitin mukaan maksetun postimaksun ulkomaihin sekä vastauskuoren. No ehkä minun ei sitten ole tarkoitettu saada tietää menneestä sen enempää, vaikka se minua onkin aina mietityttänyt. Olisin tahtonut kuulla millainen Veikka on ollut Virossa, ehkä tietää sen suvusta ja nähdä kuvia siitä vauvana.

Aloitin Veikan liikuttamisen hiljalleen elokuussa. Aluksi kaikki meni hyvin. Menimme vain lyhyitä käynti lenkkejä. Nyt kaikki on toisin. Ehdimme ratsastella vajaan kuukauden kunnes huomasin uuden lihasrepeämän ryntäässä. Crista tuli taas hoivaamaan Veikkaa ja annoimme sen olla sairaslomalla. Viime keskiviikkona huomasimme kuitenkin, että vasemmassa jalassa,  hankkarin kohdalla on nestettä, lämpöä ja joku kova patti. Neste laskee kylmäämällä, mutta palaa takaisin joka kerta. Perjantaina tulee eläinlääkäri Jenni Rauman ultraamaan sen jalan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Päällisin puolin Veikka vaikuttaa onnelliselta. Sitä katsoessa ei huomaa, että se on kipeä. Se syö normaalisti ja touhuaa kaikenlaista.

Tilanne vaikuttaa lähes toivottomalta. Hevoseni on ollut helmikuusta lähtien enemmän tai vähemmän sairaslomalla, milloin mistäkin syystä. Kahdeksan kuukauden seisomisen jälkeen hevonen on virtaisa ja lihava. Kun edellisestä vammasta päästään,  syntyy heti seuraava. Kuntoutusta ei päästä kunnolla jatkamaan. Olen henkisesti täysin loppu, minä en enää jaksa. Elän jatkuvasti pelon vallassa. Joka ikinen kerta kun keskustelen eläinlääkärin kanssa pelkään, että saan kuulla ne sanat jota en halua kuulla: "se täytyy lopettaa." Mutta jos eläinlääkäri sitä suosittelee, sen on oltava oikein. En minä voi pitää eläintä kivussa, vaikken tahtoisikaan päästää irti. Mietin joka päivä paraneeko se enää koskaan, vaikka eläinlääkärit ovat antaneet hyvät ennusteet. Nyt odotellaan perjantaita toiveikkaana ja kauhuissaan.

Mitäs teille kuuluu?

Kaverini Josefiina on auttanut Veikan hoidossa, kuvassa hän taluttelemassa lihavaa hevostani.

Veikan jalkoja kylmätään joka päivä puolituntia.

Hieno taidekuva mun rumista consseista ja Veikan kuivahtaneista kavioista.