Valmennuksii!

(c) Karoliina & Inkeri

kaisa ja kartsu

joo harrastan  kerros pukeutumist.

poninpää

inke och kartena

<666>

chilli meno 8)

uus riimu ;)

trollololo

ULKOASUU!!

diggaatteks? :)

kiitoksii ':D':lle bannerin väsäämisestä :)

vanha:

Katsokaa hevostani, minun hevoseni on hämmästyttävä!

Tässä olisi kuvia Veikan vanhasta kodista. KAIKKI KUVAT (c) Taru Lehtonen
Kuvissa en itse esiinny.

Vaavi.

Sielt se nuppu kurkkii :)

Muistaakseni tuon valkoisen nimi on Manu.

Laidun kesä.

...

Tuitui :3

Kiva ponin pää XD

Veikka ravailee :)

...Ja vähän laukkaa..

"Se nelisti niin lujaa, että jalat vain hipoivat maata, hetkellisesti ne tuskin koskettivatkaan peilijäistä maata."

Me ratsastimme lumenvalkaisemalla maasto polulla, niinkuin tavallisesti. Hevoset alamme, olivat hermona. Ne pärskivät ja pyörivät. Hikeentyivät ja tahtoivat kääntyä kotiin. Emme ottaneet sitä tosissamme, vaan jatkoimme päättäväisellä pohkella eteenpäin, kunnes...
        Hevosemme kääntyivät valon nopeudella ja yllättäen kauhaisivat laukan. Täydessä laukassa ne juoksivat kohti kotia. Tien päällä oli vain ohut peite puuterilunta, sen alla kirkas kristalli jää. Vauhti oli niin luja, että kyyneleet valuivat silmissäni, edellä pyyheltävät kaviot saivat puuteri lumen huiskahtamaan pois. Lopulta en enää nähnyt mitään, silmät painuivat vauhdissa kiinni.Tiesin alamäen lähestyvän. Mielessäni kävi "mitenköhän tässä käy" Nurinhan siinä olisi voinut mennä. "Hyppäänkö ojaan, ja pelastan ehkä itseni vain murtumilla" Päätin pitäytyä satulassa, Veksu on parasystäväni, miten tässä kävisikin, se käyköön meille molemmille. Jokin sai kuitenkin hevoset pysähtymään juuri alamäen päälle. Luojan kiitos! Tulimme alas vauhkoontuneiden eläinten selästä. Kuulin raskaan henkityksen selkäni takana. Silkki turpa painautui niskaani. Siinä vauhdissa en edes kerennyt pelätä. Niin kovassa vauhdissa en ollut satulassa koskaan istunut. Mietin että olenko kuvitellut tämän kaiken. Eivät meidän kullanmurumme maailman kilteimmät hevosimme koskaan pelästyisi. Mutta hevonenkin on arvaamaton luontokappale, oli se kuinka kiltti vain, pelästyä se voi silti.
Koti pelloilla kapusin saman tien selkään uudelleen. Onhan se minulle opetettu "satulaan takaisin, jollei ole niska naksahtanut"
       Seuraavana päivänä menimme samalle polulle takaisin, näytääksemme hevosillemme, ettei täällä ole pelon aihetta. Ne olivat yhä hieman varpaillaan, jokin oli tosissaan ne saanut kauhun valtaan. Lumeen oli painautunut massiivisen kokoiset tassun jäljet. Olivatko ne sudet, jotka oli havaittu lähistöllämme, seuranneet meitä?

Tämä tapahtui meille Tammikuussa 2012, en vain ole jaksanut kirjoitella. Usko tai älä, tämä on täyttä totta.
Jokin meitä matkassamme suojeli, mikä se olikaan, se saattoi pelastaa neljä henkeä. Tätä lukiessani vielläkin  tulee kylmiä väreitä...

(c) Gemma/http://weheartit.com/entry/5819506

MUN MURUPULLA :')

(c) Merja Järveläinen [kuvassa ratsastaa Anni]

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa


Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
♥


Ilman sua, mä en ole mitään.
Olen tajunnut sen,
kuinka tärkeä mulle susta on tullut,
jos sut menettäisin,
sä mukanasi veisit kaiken,
myös mun sydämmen!

How R U?

Fine! :)
Juoluaatto aamunna kello 07:00 menin tallille kädessäni punaisella nauhalla koristeltu kori jossa oli erillaisia herkkuja hevosille :) Laitoimme hepoille varusteet ja hypäsimme ratsaille. Kartenalla oli varusteissaan kulkusia jotka helisivät :D Lauloimme joululauluja, vaikka maa oli musta.:D

010112! <3 Veikka 16v! :)

Tänään sitten rakennettiin myrskyn jälkeen kaatuneista puista maastoesterata.. siit tuli tosi siisti ja Veikka oli tosi innoissaan hyppelöistä :)  Ja matkalla takaisin vastaan tuli naapurin kaksi ratsua. Toinen pelästyi työmaata, ja sen seurauksena ratsastaja löysikin itsensä lumisena ojasta! Heppa lähti mäjelle, mutta saimme sen kiinni 15 minuutin yritysten jälkeen.. Onneksi ratsastajalle ei käynyt pahasti :)

shhhhoping!!

Nii ostinpa Veikalle nuolukiven ja bootsit, ettei se polkase hokit jalassa!
Peeäs. Oon nyt löytänyt Veikalle sopivan kengittäjän! Sellanen Erik Palin, eli jos etitte kengittäjää nii hän on tosi hyvä! :)
Nii ja ostin mää viininpunasen kouluraipan (; jea!