Kesä kuulumisia!

Veikalla oli ell aika 18.6. Eläinlääkäri Elina Kummala Hippomedistä tuli tallillemme ultraamaan, raspaamaan ja rokottamaan Veikan. Samalla otettiin vielä yleiskunnon tarkastamiseksi verinäyte. Ultrassa näkyi onneksemme, että Veikan murtuma on lähtenyt hienosti paranemaan. Silloin ell sanoi, että kuukauden kuluttua voidaan aloittaa liikutus, ensiksi maastakäsin, sitten viikon kävelytyksen jälkeen voin käydä selässä ja vähitellen lisäten ratsain liikutusta. En ole vielä aloittanut liikuttamista, koska Veikalta putosi kenkä, ja niinkuin olenkin kertonut, Veikka arkoo ilman kenkää joten odotamme kengitykseen. Meille kuuluu siis hyvää ja toiveikkaasti mennään eteenpäin. Edellispäivänä pesin Veikan. Se viilensi sen oloa. Täällä päin on ollut tukahduttavan kuuma, tänäänkin +31 astetta! Lämmin sää on ihanaa, mutta liika helle ei ole hyväksi kellekkään. Vietin viimeviikolla yhden elämäni raskaimmista viikoista, sillä jouduin rytmihäiriön, nestehukan ja hengitysvaikeuksien vuoksi sairaalaan. Nyt kuitenkin olen jo hyvin palautumassa, eli ei huolta :)

Ainiin muuten, sain myös kesätöitä eräältä hevostallilta jossa tarjotaan sosiaalipedakogista hevostoimintaa lapsille, olen siellä nyt harjoittelijana. Tallilla on yksi ihana shetlanninponi johon olen todella tykästynyt. Sen nimi on Loffe. Olen saanut ajaa Loffella kärryillä, se on todella hauskaa. Raviharrastus on minulle kuin uusi maailma! Ihana tunne kun oppii jotakin uutta hevosmaailmassa! :) Loffe on loisto poni ja lasten suosikki! Valitettavasti minulla ei juuri nyt ole kuvaa Loffesta.

Tässä siis lyhyesti hevoskesäni, joka ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, kuulumisia. Kaikki on siis hyvin! Miten teidän hevoskesä on sujunut? :)

Liikuin sattumalta Piikkiön suunnilla ja kävin pikaisella vierailulla tallilla josta ostin Veikan. En ole käynyt sielä koeratsastuksen jälkeen laisinkaan, joten oli kivaa käydä sielä. Paikat olivat vähän muuttuneet, mutta muistin edelleen miten mentiin minnekkin, muistan jopa mikä karsinoista oli Veikan, vaikka en käynytkään tallissa sisällä. Näin myös Veikan vanhan omistajan Ullan ja juttelinkin hänen kanssaan Veikan kuulumisista. On ihanaa, että olen saanut tänne blogiin kommentteja Kurkkolan ratsutilalaisilta, on mukavaa kuulla juttuja Veikan vanhoista ajoista ja niistä saa edelleen kirjoitella minulle. Jos joku haluaa lähettää sähköpostia minulle, sitä voi lähettää osoitteeseen hiljametsisto(at)outlook.com

Tässä kuva koulukisoista Kurkkola ajoilta. Hienon Kuvan otti Mia H!

PS. 27.6. Hilja ♥ Veikka 3 vuotta kavioliitossa.

virtahepo vai heppa? :D

pesulla :) 

Aurinkotervehdys? Veikkaa kutitti :D

Emiliakin kävi taas täällä! :)

Veikan kengät koristeena :D Spray maalattu hopealla ja glitterillä.

rapsutin Veikkaa :D

Emilian ihana hevonen, Seppo! :)

Olen taas kaivellut esiin Veikan niin kovin tuntematonta menneisyyttä, sillä löysin Veikan passista listan aijemminsta omistajista, ja siellä oli merkintä henkilöstä nimeltään Ulo Kiiver. Hän on googlen mukaan tunnettu kasvattaja Eestissä. Luulin tietäväni Veikan kaikki edellset omistajat, mutta tämä Kiiver tuli yllätyksenä. Päätin ottaa häneen yhteyttä vaivoin löytämäni sähköpostin kautta, jonka toimivuudesta en ole varma. Hän ei kuitenkaan ole vastannut mitään, vaikka lähetyksestä on kuukausi. Koska Veikan menneisyys kiinnostaa minua suuresti, aijon ottaa viimeisen  oljenkorren käyttöön ja lähetän hänelle kirjeen ja toivon vastausta. Koska en osaa viron kieltä, kirjoitin sekä suomeksi että englanniksi. Tässä kopio viestistä jonka lähetin:

Hei! Minun nimeni on Hilja Metsistö. Asun Suomessa. Minä ostin torinhevosen vuonna 2011. Hevosen nimi on ollut Eestissä Poiss, mutta täällä Suomessa se on rekisteröity nimellä Poiss III. Hevonen on syntynyt vuonna 1996. Tämän hevosen emä on nimeltään Liina ja isä on tuntematon torinhevos ori. Tämän hevosen kasvatajaksi on merkitty Mati Liivamägi, mutta hän on ilmeisesti kuollut. Katsoin hevoseni passia ja huomasin, että siinä mainitaan edellisen omistajan nimeksi Ülo Kiiver. Oletko sinä etsimäni henkilö? Muistatko tälläistä hevosta? Poiss on minulle todella rakas hevonen ja haluaisinkin tietää vähän sen menneisyydestä. Millainen hevoseni on ollut asuessaan siellä Eestissä? Onko sinulla kuvia hevosesta? Kaikki pienikin tieto on tärkeää! Hevonen on noin 1,53 metriä korkea ja se on väriltään ruskea. Sillä on vaalea pitkä kihara harja. Ruunan on välittänyt Suomeen Anneli Käö vuonna 2006. Suomeen se myytiin Ulla Lindströmille ja nyt se on minun. Anteeksi häiriö, jos et ole henkilö jota etsin tai jos et tunne tätä hevosta. Tässä on kuvia hevosestani (kuvia tässä kohtaa) Olen pahoillani, en osaa eestin kieltä. 

Äitah!

Ystävällisin terveisin: Hilja Metsistö

Hyvää kesää kaikille ihanille lukijoillemme! :) 

Surua surua surua

On taas pitkä aika edellisestä kirjoituksestani. Sille on syynsä. Niinkuin otsikko kertoo viime ajat ovat olleet hyvin masentavia.

Aloitetaan iloisemmista jutuista. Hevosmessuilla oli hauskaa ja rahaa meni aika paljon. Me ei oikeastaan katsottu niitä ohjelmia kovinkaan tarkasti, katsoimme vain rotuesittelyn. Pääasiassa koko päivä meni siis shoppailessa.

Veikan virallinen nimi broderattuna uuteen huopaan. Broderaus maksoi 14e

Aivan täydellinen huopa! Eskadronin uuden next generation -malliston huovat monissa eriväreissä löytyi halvalla reunokselta. 29e ilman broderausta!

Hevarilta perus koulupiiska hauskassa kultaisessa värissä. 8e

Ihana ja kallis vyö horzelta. Emppu osti tällaisen samanlaisen. Olen käyttänyt ihan normaalisti arkivaatteissa. Jos tämän laittaisi tallille niin Veikka juoksisi varmaan karkuun tällaista kimmellystä :D Hyvin on kestänyt, ainoastaan muutoma blinggi irronnut. Hintaa oli 34,95 tarjouksessa.

Kun palasin messuilta, oma kypäräni tippui aika voimakkaasti tallin lattialle ja alkoi natisemaan, joten kävin hööksillä ostamassa uuden. Myös uudet hanskatkin löytyivät ja vielä todella mukavat sellaiset. Mukaan tarttui myös pari muutakin juttua, vaikka mitään "turhaa" ei pitänytkään ostaa.

lami.cell kypärä hintaan 71,90e hööks

Hieno paljettiriimu tarttui mukaan. Sopii jättipäähänkin! 17,50 hööks. Huom, tällä hetkellä tarjouksessa 12,50 ;)

Tätä riimua saa myös ihanassa vaaleanlilassa värissä!

tällänen sopis Veikalle niin hyvin! Ypäjän ratsuriihi

Tällainen potkupuku Veikalle kesäksi? ;)

Veikka vuosi sitten kisoissa.

Veikan vamman alueen turvotus parin päivän jälkeen kun turvotus on laskenut puolilleen.

Sitten voidaan mennä niihin hieman surkeampiin uutisiin. Olen jo ajemmin kertonut täällä blogissa, että Veikka oli kipeä. Veikka ontui ja oli muutenkin erilainen kuin yleensä. Pyysin hierojaani katsomaan Veikkaa ja hän antoi diagnoosiksi pahan lihasrevähdyksen. Siitä kuntouduttiin pikkuhiljaa muutoman kuukauden levolla ja saimme jo ravata ja laukatakkin. Kuitenkin jotain selittämätöntä tapahtui. Onnettomuus, mutta millainen? Sitä me emme saa koskaan tietää. Eräänä huhtikuun loppupuolen viikonloppu aamuista satuloin Veikan ja lähdin pellolle. Huomasin jo alku käynneissä, ettei se ottanut pohjetta läpi ja vastusti apuja, Ajattelin, että sillä on vain tahmea päivä. Aloin kuitenkin epäillä jotakin. Nostin ravin tarkistaakseni liikkeen. Aluksi ei mitään. Käänsin voltille, ja huomasin kauhukseni, että Veikka ontuu. Crista tuli paikalle ja totesi, että lihakset ovat revähtäneet uudelleen. Veikan vamman turvotus oli pahimmillaan suurinpiirtein jalkapallon koko luokkaa. Turvotuksen laskemiseksi, kutsuin tallille laaser hoitajan. Veikan ilmeistä päätellen Laaser helpotti oloa.

Veikka laserhoidossa.

Veikan turvotus ei laskenut. Veikka oli silti tyytyväisen oloinen ja söi normaalisti, mutta vamman kohta ei parantunut ja ontuminen jatkui. Keskustelin eläinlääkärin kanssa, hän oli samaa mieltä kanssani, Veikka tarvitsee klinikka tutkimuksia. 21.5. Veikka vietiin klinikalle. Matka ei ollut helppo, sillä Veikka on hankala lastata autoon. Hikinen ja hermostunut hevonen saapui anivetin pihaan trailerissa. Talutin sen maneesiin jossa tehtiin taivutuskoe. Siinä ei huomattu ontumista. Veikka rauhotettiin ja vamman alueen karvat ajettiin pois. Hevonen ultrattiin. Ensin se vaikutti pelkältä lihasrevähdykseltä, mutta sitten lääkäri pysähtyi. Hän pyysi minua katsomaan. Vakavalla äänellä hän sanoi, että lapaluussa on selvä murtuma. Sillä hetkellä tuntui, että kaikki romahtaa. Pysyin kuitenkin järjissäni, koska minun vain täytyi niin. Murtumalle ei oikeastaan ole hoitomuotoa, muutakuin linimentti ja lepo. Ei mitään muuta. Veikka lepäilee nyt laitumella ja odottaa kesäkuun 17 päivää jolloin saamme tietää lisää. Silloin hevonen ultrataan uudelleen, ja katsotaan, onko murtuma yhtään parantunut ja miten tästä eteenpäin jatketaan. Vai jatketaanko ollenkaan? Menin nimittäin hevostalli.nettiin ja tein vammasta keskustelun. Suurinosa vastasi, että hevonen on pitkän sairasloman jälkeen parantunut täysin. Joukossa oli kuitenkin niitä, joille ei käynytkään niin hyvin. Jotkut hevoset olivat lopetettu heti, joidenkin vammat olivat uusiutuneet jatkuvasti joten lopetus oli ainoa vaihtoehto. Eläinlääkäri sanoi, että ennuste on Veikan kohdalla hyvä. Se voi parantua täysin, mutta loma on pitkä. Määrittelemättömän pitkä. Saa nähdä miten Veikan pää tämän loman kestää. Toistaiseksi hän vaikuttaa oikein tyytyväiseltä! Ruokaa ja lepoa. Minua kyllä masentaa ja pelottaa. Mitä jos tämä onkin meidän viimeinen kesä. Mitä jos? En halua tämän vielä päättyvän. kolmen viikon päästä on taas meidän vuosipäivä. 3vuotta. Vasta. Ei vielä ole aika luopua, eihän?

ultrassa

Tämäkin riimu on uusi, lisäksi ostin itselleni vielä uuden mountain horsen välikausi takin!

Eilen otettu kuva meistä <3

Toinen Veikan uusista riimuista, angry birds!!

Veikan muurahaiskarhu ilme, kun rapsutan sitä oikeasta kohdasta.

Tässä meidän kuulumiset tältäerää. Toivottavasti ensikerralla vähän parempia uutisia. Kiitos taas kaikista kommenteista, niitä on aina mukava saada. :)

Matkalla Tampereelle!

Istun juuri nyt grandellim tilausajo bussissa. Olen matkalla Suomen suurimmille hevos messuille Emilian ja Suvin kanssa. Jos olette tänään paikalla ja näette mua messuilla, tulkaa rohkeasti moikkaamaan! Postausta aiheesta luvassa myöhemmin. :)

Asiaa jalkojen hoidosta!

Pitkä teksti hevosen jalkojen hoidosta! Jos et jaksa lukea tätä, kelaa alas kohtaan jossa lukee tummennetulla teksillä "pikaiset kuulumiset". Asia on minusta kuitenkin tärkeä, joten suosittelen lukemaan ja arvostaisin jos joku jaksaisi lukea ja pohdiskella aihetta. :)

Hei taas ihanat lukijani! On taas aika kirjoittaa hevosten terveydenhuollosta. Kuinka tärkeänä pidätte jalkojen hoitoa? Olen huomannut, että usein hevosten jalkoja ei juuri huolleta, paitsi jos hevoselle on jo sattunut vamma. Parhain tapa ehkäistä mahdolliset vammat on ennalta ehkäisevä hoito eli kylmäys ja sen lisäksi lämpöhoito. Te jotka harrastatte ratsastuskoulun hevosilla, tiedättekö, hoidetaanko teidän tallilla tuntsareiden jalkoja? Liian usein jalat jätetään hoitamatta, jollei niissä ole mitään vammoja. Luulen, että jalkojen kylmäämisen pois jättäminen on puoliksi puhdasta tietämättömyyttä, mutta myös joissakin tapauksissa selvää laiskuutta. Itse en aijemmin tiennyt kuinka tärkeää kylmäys on, koska siitä ei ole koskaan puhuttu esimerkiksi ratsastuskoulu aikoinani, jolloin olin pieni ja hevosen perushoitoa harjoiteltiin. Hyvin harvoissa hevosen hoidon opetuskirjoissakaan tästä mainitaan.

Kun sain tietää miten tärkeää kylmäys on aloin käyttää linimenttejä. Käytin esimerkiksi tallipoikaa, pharman blue lotionia sekä raditalin linimenttiä. Kiinnostuin kylmäyshoidoista ja aloin lukea siitä myöhemmin netistä. Minulle on selvinnyt, etteivät linimentit kuitenkaan ole kovinkaan tehokkaita kylmäys menetelmiä, sillä ne vaikuttavat vain pintapuoleisesti ja hyvin lyhyt aikaisesti. Aloinkin selvittämään parempaa kylmäys vaihtoehtoa. Mietin juuri, mikä sopisi meille.

toknet.fi Linimenttejä on saatavilla erivaikutuksilla!

Ystäväni Emilia, joka on ollut vierailevana tähtenä myös blogissani, kertoo käyttävänsä jäätä kylmäyksessä. Hänellä on kertakäyttöisiä jääpala pusseja joita hän jäädyttää ja sitoo pinteleiden alle. Kertakäyttö pusseja hän on lähinnä käyttänyt kisamatkoilla, tai paikoissa joissa ei ole vesiboxia, sillä muutoin hän on käyttänyt kylmäykseen juoksevaa vettä. Kun ajattelen kylmäystä pitkäkestoisena hoitona, jolloin siitä on tehokkain hyöty, kertakäyttöisten jääpalapussien sekä kylmäpakkausten käyttö vaikuttaa hankalalta. Luulen, että minulla menisi hermot jokapäiväiseen pinteleiden käärimiseen. Tämä vaihtoehto on kuitenkin halpa, ainakin jos käyttää uusiokäytettäviä jääpusseja joita saa apteekistakin. Jos jaksaa nähdä vaivaa, tämä on siis hyvä vaihtoehto.

turvakauppa.com

 Vesiletku tekniikka vaikuttaa aikaa vievältä ja pidemmän päälle kalliilta. Tätä olen joskus kyllä harrastanut satunaisesti, esimerkiksi viimekesänä kun Veikka ontui muutoman päivän. Vesiletkun kanssa kylmätessä hevosen jalkaa suihkutetaan kylmällä vedellä yhtäjaksoisesti 20minuuttia. Ensin toiselta puolelta, sitten toiselta puolelta ja vielä loputkin jalat. Jokaista jalkaa kohden siis 20 minuuttia. Eli siis aikaa vievä menetelmä. Uudella tallilla ei edes ole vesiboxia, eikä tämä haittaa ollenkaan, koska kesällä pääsee kuitenkin ulkosalle pesemään  hevosta. Veikka inhoaa vesiletkulla pesemistä ja loppujen lopuksi vettäkin kuluu aika paljon, eli tämä ei tunnu hyvältä ratkaisulta. Olen myös kuullut joidenkin käyttävän savea. Mylverintalleilla ainakin näin, että savea käytettiin. Itsellä siitä ei ole kokemusta, joten en voi kauheasti kommentoida. Kuulemani mukaan hyvä vaihtoehto, ja ainakin monet ravipuolella käyttävät savea. Jos teillä on kokemusta kylmäsavesta, voitteko vähän kertoa? Minkä hintaista savi on ja onko se hyödyllistä?

haukankallio.fi

Jotkut laittavat hevosen jalkoihin ämpärit täynnä kylmää vettä. Tämä ei luultavasti toimisi Veikalla, kun se tuntuu rikkovan ämpärit pelkäkästään syödessään.

Omaan korvaan nyt parhaimmalta vaikuttaa kylmäyssuojat. Kylmäyssuojia on monenlaisia. On sellaisia joita täytetään vesiletkun avulla ja sellaisia jotka otetaan pakastimesta ja laitetaan jalkaan. Ongelmana on taas, ettei tallilla ole pakastinta. Siispä pitäisi menetellä niin, että kun lopetan ratsastuksen joku toisi meiltä kotoa suojat tallille ja pitelisin niitä jalossa sen 20 minuuttia. Asiaa ei helpota se, että äitini ei oikein jaksa odotella tallilla, isä jaksaisi, muttei hän aina pääse minua hakemaan. Ja kylmäyssuojien tehokkain teho on sen ensimmäisen 5minuutin aikana kun suojat otetaan pakastimesta ja tallimatka kestää 5-10minuuttia joten siinä ajassa jo menetettäisiin se maksimaalinen hoitoteho. Luulin jo, ettei meille löytyisi sopivaa kylmäysratkaisua millään ja olisin "tuomittu" käärimään kertakäyttöisiä kylmäpakkauksia jalkoihin. Nämä ovat siis niitä kylmäpusseja joita kannattaa kuljettaa traileri matkalla mukana ja pakastimen ulottumattomissa, koska ne saa vain naksautettua, ja 20 sekunin kuluttua pussi on täysin käyttövalmis. Hyviä ja olenkin käyttänyt niitä, jos haluan kohdistaa kylmäyksen tiettyyn kohtaan. Nyt olen luultavasti löytänyt kylmäys vaihtoehdon joka sopii juuri meille. Nimittäin tämä ihmetuote nimeltään vesi kylmäsuojat. Suojat toimivat siten, että ne laitetaan kylmään veteen killumaan tunniksi, jonka jälkeen suojien sisällä olevat geelipatjat ovat aktivoituneet toimintaan. Suojat siis ratsastuksen ajaksi veteen uiskentelemaan ja takaisin tullessa jalkaan ja 20 minuuttia odottelua. Tämä sopisi meille, koska pakastinta ei tarvita eikä vesiletkua. Saan suojat jalkoihin nopeasti, eikä tarvitse menettää hermoja pinteleiden käärimiseen. Mietin vain, että mitä jos suojat ovat vedessä joskus yli tai ali tunnin? Jos teillä on kokemusta näistä suojista, olisin todella kiitollinen jos kertoisitte vähän kokemuksia!! Vielä yhtenä vaihtoehtona näin sellaisia "pesusienisuojia". Suojassa oli siis vetoketju tasku ja sinne tungettiin pesusienen näköinen sieni jonka sisään oli imeytynyt kylmää vettä. Sitten kun suojan asettaa jalkaan alkaa kylmä vesi imeytyä ulos sienestä ja siten menee vasten jalkaa. Tämä oli muuten hyvä, mutta ainakin myyntipuheen perusteella sain käsityksen, että vesi imeytyy sienestä ulos niin hitaasti, että niiden käyttämiseen tulisi varata aikaa joka parisen tuntia.

Varmasti loistava vaihtoehto tallille jossa on pakastin. horze.fi Nämä suojat merkkiä finn-tack 59,95e

"Pesusienisuojat" horze.fi 62,95e TARJOUS!

Tässä vaiheessa houkuttelevin vaihtoehto! Cold water boots 49,95e Hintakaan ei ole paha. talliputiikki.seiskatalli.fi

Miksi kylmätä?
Tiesittekö että kun hevosen jalat kokevat tärähdyksiä ja rankkaa rasitusta voi jalkoihin tulla ikäviä tulehduksia. Tulehdukset johtuvat mikrovaurioista jotka lämpenevät ja näinollen kudokset vaurioituvat. Kuitenkin kylmähoitoa käyttämällä tulehdukset voidaan ehkäistä, sillä kylmä kutistaa mikroverisuonet ja näin ollen veri eivätkä tulehduksen aiheuttavat väliaineet pääse kudoksiin. Kylmäyksen jälkeen verenkierto normalisointuu ja kuona-aineet liikehtivät pois vaurio alueelta. Jokaikinen kylmäyskerta pidentää hevosen käyttöikää, sillä kylmäystä käyttämällä minimoidaan vammojen synnyn riski. Tämän tiedon löytää Niko Nurmen tekstistä Hevosen jalkojen kylmäysjärjestelmä. Kuvitelkaa, kuinka kovalle rasitukselle hevosen jalat altistuvat kun ratsulla on yli 500kiloa elopainoa ja sitä massaa se kannattelee neljällä jalalla. Lisätkää siihen painoon vielä ratsastaja ja varusteet. Lisätkää rasitukseen estehyppelöt tai maastolaukat. Eikö kuulostakkin raskaalta? Itse ainakin pysähdyin miettimään jalkojen hoidon tärkeyttä lukiessani tuota tekstiä. Nyt kun vielä kroonisia vammoja ei ole syntynyt on vielä mahdollista alkaa toimia ennalta ehkäisevästi!

Uskon, että vaikka kirjoitankin tämän postauksen, luultavasti siitäkin huolimatta monet eivät uhraa ajatustakaan jalkojen kylmäykselle. Selvä, se on minulle ok. Se on teidän tapa toimia. Minä aijon jatkossa huolehtia hevoseni jalkojen kylmäyksestä paremmin, varsinkin nyt kun Veikka alkaa olla jo iäkkäämpi herra. Toivon, ettei tästä asiasta tarvitsisi kiistellä, jotkut pitävät kylmäystä turhana ja jotkut hyödyllisenä. Itse en kääri hevostani pumpuliin, mutta perushuolto on tärkeää ja minustä kylmäys on osa sitä. :)

Yhtä tärkeä hoito on myös lämpöhoito. Lämpöhoito vie enemmän aikaa kuin kylmääminen. Lämpöhoito tehdään kylmäyksen jälkeen. Jalkojen ympärille kääritään paksut patjat ja lämpöpintelit. Vaikka hoito viekin aikaa, se on silti helppo toteuttaa. Pintelit voi oikein käärittynä jättää huoletta yöksi jalkaan. Tärkeää on kuitenkin, etteivät pintelit ole liian löysällä mutteivat myöskään liian kireällä. Pinteleitä on kuitenkin pidettävä joitakin tunteja, muttei niistä ole haittaa vaikka olisivatkin yön ylitse. Lämpöhoidon tarkoituksena on ehkäistä nesteen kertymistä jalkoihin.

Yhdet Veikan pinteleistä. Eivät kylläkään lämpöpintelit vaan perus fleecet. Itseasiassa taisin myydä nämä kirpputorilla, sillä eivät sopineet Veikalle niin hyvin värinsä puolesta :D Vaaleampi pinkki olisi ollut hienompi.

Nyt hyvät lukijat! Olisinkin kiinnostunut kuulemaan,miksi kylmäätte/ette kylmää hevostenne jalkoja? Mitä kylmäysmenetelmää olette kokeileet? Mikä menetelmä on koettu hyväksi? Entä käytättekö lämpöhoitoa? Jos käytätte, miten toteutatte sen?

Huh, tästä postauksesta on taas tulossa hillittömän pitkä. Kerrottakoon siis pikaiset kuulumiset. Veikalla on kaikki hyvin. Maastossa ollaan reippain mielin lenkkeilty ja kentälläkin välillä menty. Tänään vitsailin kaverilleni, että mitä vanhempi Veikasta tulee, sitä hassumpi ja pölhempi siitä tulee. Sunnuntaina sillä kävi vuokraaja kokeilija. Ei mennyt ihan nappiin, koska Veikka päätti vähän testata vuokraajaa karkaamalla karsinasta heti kättelyssä. Ainakin kokeilijalta löytyi päättävyyttä, sillä hän halusi jatkaa hevosen pelleilyistä huolimatta. Ratsastus sujui hyvin ja tämä henkilö haluaa tulla vielä uudelleenkin kokeilemaan. Jos ensi kerta menee hyvin sitten Veikalla on uusi vuokraaja. Toivottavasti he kaverustuisivat. Ainakin tämä ratsastaja vaikutti pätevältä hommaan sillä hänellä oli hevosalankoulutus ja aijempikin vuokrahevonen. Kerron hänestä lisää jos tämä nyt lähtee sujumaan. :)

Torstaina oli itku paniikin paikka. Menin Veikan kanssa maastoilemaan metsikköön ja ajattelin tuntevani reitin. Kului 20 minuuttia ja huomasin olevani eksyssissä. Harhailin ainakin puolisentuntia etsien reittiä. Kerran olimme hauraan jäätikön edessä ja kerran jossakin suontapaisella alueella. Visioni seurata vanhoja hevosen kengän jälkiä ei ollut kannattava, koska pian huomasin joka paikan olevan täynä hevosen jälkiä. Vastaan tuli vielä tukkeja vetävä metsätyö kone ja olin varma, että jollei Veikka tähän mennessä ole pelännyt oikeastaan juuri mitään, niin tuota se kyllä pelkää. Vaikka olin valmistautunut siihen, että Veikka juoksee jorpakkoon ja minä putoan, onnekseni pian huomasin jännityksen olleen turhaa. Veikka ei reagoinut tähän menopeliin mitenkään. No tämän paniikin jälkeen vilkaisin kelloa ja melkein itku tuli kun tajusin, että alle puolituntia ja ympärilläni olisi pilkkopimeätä. Viimeinen yritys ennenkuin soittaisin apua. Sattuman varaisesti pääsin takaisin tielle josta olin tullutkin ja pian olinkin jo tutulla talli tiellä. Onneksi. Kerran aijemminkin kun eksyin parivuotta sitten metsään, niin Veikka osasi reitin takaisin kun annoin sille pitkät ohjat. Tälläkertaa Veikka oli yhtä kujalla kuin minäkin ja se vain haisteli maassa olevia kuivia varpuja ja sammalmättäitä. No mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Olen masentunut koska takatalvi iski. Veikan viimekengityksessä sanoin ettei tilsakumeja tarvita. Olisin kuitenkin niitä tarvinnut. Menemme siis Veikan kanssa letkeitä käyntilenkkejä siihen asti että lumi sulaa, eli toivottavasti pian. Yllättikö talvi teidät?

Ostin muuten itselleni vihdoinkin ne uudet ratsastushousut. Plussaa lahkeista jotka ovat huomaamatonta resoria, eli eivät paina saappaan sisällä. Housut ovat myös ulkonäöllisesti kivat. Hyvin yksinkertaiset ja siistit. Miinusta siitä, että ovat matala vyötäröiset. Hassua käyttää nyt yht'äkkiä matalavyötäröisiä kun aina ennen olen omistanut korkeavyötäröiset. No, ehkäpä näihin vielä tottuu, tarvitsevat kuitenkin vyön istuakseen. Vaalean värivalintani takia, lika näkyy helposti. Housut olivat kuitenkin hinnaltaan edulliset, vain 62,90e. Ainakin mielestäni halvat, koska edelliset housuni ovat olleet paljon kalliimmat.

hooks.fi

Muistatte ehkä kun muutoma  postaus taaksepäin kirjoittelin fleeceloimi hankinnastani. Vaikka väitinkin, että 155cm kokoiset loimet ovat maanpäältä loppu, löysin viimeinkin siistin loimen. Kävin Raision Puuilossa ostoksilla ja löysin vaalean liilan fleeceloimen vaaleanpunakanttauksisilla hihnoilla. Ihanan miehekkään värinen. En ole vielä sovittanut mutta toivottavasti sopii! Otan kuvan joku päivä ja lisään tänne niin tekin näette millainen se loimi on! :)

Tuunailin vähän kypärää

Veikan uudessa satulassa on vaaleanpunainen kauhukahva :D

Edit: Lisäsin myöhemmin kuvan uudesta loimesta :)

Seuraavaksi ajattelin tehdä listan suosikkiblogeistani ja kunhan kerkiän voisin tehdä varustepostauksen Veikan kaikista varusteista. Toivoisitteko varustepostauksen kirjoitettuna vai mielummin videona? Nyt saa kommenttikenttään heittää ideoita, mistä haluaisitte, että kirjoittelen perus kuulumisten lisäksi!

Taas uusi satula!

On aamu. Istun koulumme kirjastossa, sillä bussit kulkevat niin huonosti, että joka aamu on pakko tulla tuntia aiemmin. Se harmittaaa joskus. Täytyy herätä aina aikaisemmin. Sekin harmittaa, että viimeviikolla sain tähän samaan kirjastoon 30 euroa sakkoja. Oikeastaan kaverini sai puhuttua kirjastonhoitajan nollaamaan sakot, joten se ei haittaa enää. Kohta alkaa viestintätilanteiden viittomakielen tunnit. Ne on ihan hauskoja. Tykkään oikeastaan kaikista aineista, mutta jotkut esseet ovat tylsiä ja pitkäveteisiä. Tänään on lyhyt päivä, pääsen jo kahdelta, sitten menen tallille. Äsken kävin eläinkliniikalla. Anivet on lähellä kouluamme, sinne on siis helppo mennä. Vein sinne Veikan lantanäytteen taas ja samalla ostin heisimatohäätö lääkkeen. Lantanäytteessä ei näy heisimatoja ollenkaan, siksi ostin lääkettä nyt. Veikka ei  yhtään tykkää siitä. Se aina viskoo päätään lääkettä antaessa. Kerran sekoitin lääkkeen rehuun, kun se oli niin hermona. Saa nähdä mitä tämän päiväisestä tulee.

Torstaina kävimme Paimiossa, satula.comin liikkeessä. Haimme sieltä 8 satulaa sovitettavaksi. Satulamerkkejä oli ainakin kieffer, kent & masters, albion, cliff barnsby, passier, bates ja  presence. Suurinosa yleissatuloita, muutoma koulupenkki. Maanantaina satulaseppä Anu Kyläkaila tuli tallille kanssani ja mittaili Veikan selkää. Hän teki todella huolellista työtä ja oli asiantunteva. Suosittelen Anua kaikille, jotka ovat epävarmoja satulan sopivuudesta. Sovitimme kaikkia, puolet oli jostakin huonoja, puolet oli ihan ok, mutta paras kaikista on löytynyt vihdoin! Kent & master s-series yleissatula. Sopii hevosen selkään kuin valettu ja myös oma pylly tykkää. Minulla on se vielä kaksi viikkoa koeajalla, mutta perjantaina teen päätöksen. Crista tulee silloin perjantaina tallille hieromaan Veikkaa ja haluan vielä hänen mielipiteensä satulasta. Jos Crista on samaa mieltä satulan istuvuudesta, ostan satulan.

Koko viimeviikko meni kengityksen suhteen plörinäksi. Veikalta irtosi kenkä ja se piti kengittää nopeasti ennen Anun tuloa. Siis yksi vuorokausi aikaa. Etsin kengittäjää joka pääsisi lyhyellä varoitusajalla. Olin jo vajoamassa epätoivoon kunnes tuttuni kautta sain numeron eräälle Auralaiselle kengittäjälle. Katja Ojanen pääsi nopeasti paikalle ja kengitti hyvin. Veikkakin jaksoi seistä paikallaan, kun minä syöttelin sitä samalla. Eli kuitenkin, loppu hyvin, kaikki hyvin!

Vihdoinkin alkaa tuntumaan, että kaikki kääntyy hyväksi. Satula on löytynyt, vanhat ovat myynnissä. Veikka on taas normaali oma itsensä, ilman ontumisia tai mitään muutakaan. Talli on sopivan etäisyyden päässä ja vuokraajiakin on ilmoittautunut koeratsastukseen. Tosiaan siis etsin vuokraajaa Veikalle ja jo neljä on ilmoittanut olevensa tulossa kokeilemaan. Ainut mikä uupuu tästä on se fleeceloimi. Sitä ei ole vieläkään löytynyt, vaikka kävin agrimarketissa, k-maataloudessa, hööksissä ja kahdessa eri tarjoustalossa. Maanpäältä on siis 155cm kokoiset loimet totaalisen loppu. Tai itseasiassa ei olekkaan, löysin facebook kirpputorilta sopivan, vaaleanliilan loimen. Minun täytyy vaan ehtiä noutamaan se turun keskustasta. Sen lisäksi ostin fb kirppikseltä Veikalle riimunarun. En kyllä ole vieläkään hakenut sitä myyjältä.

Tälläisen narun ostin! (c) Janita

Olen innostunut askartelusta ja olen tehnyt Veikan jouhista rannekorun itselleni. Sitä ei ole tullut käytettyä juurikaan, mutta tulipa tehtyä. Sen lisäksi mielessä pyörii muutoma muukin juttu mitä voisin tehdä. Kun saan niitä toteutettua voin laitella kuvia tänne. Aloin pitämään Veikalla myös liikuntapäiväkirjaa, jotta vuokraajatkin tietävät mitä hevosella on tehty milloinkin. Helpottaa kaikkien elämää. :D Jee, tänään saan videokameraan laturin, joten pian on luvassa myös videota ratsastuksesta.

Tää oli helppo tehdä.

överi? :D

Ainiin, ja jos joku on kiinnostunut ostamaan Freeform shortback classic -rungotoman satulan tai wintec 500 yleissatulan lisätietoja saa minulta sähköpostitse: hiljametsisto(at)outlook.com Nämä satulat eivät ole Veikalle sopivia, mutta ehkä uusi käyttäjä vielä löytyy. :)

Vain kolme jalkaa...

Perjantaina Veikka hierottiin läpikotaisin. Sillä oli paljon jumeja koko ruumiin alueella. Erityisesti niska, lavat ja takaosa olivat jumissa. Nämä jumit mitä luultavammin ovat aiheutuneet vanhan satulan epäsopivuudesta. En ollut ratsastanut sen jälkeen kun huomasin nyppimis ongelman, koska pelkäsin, että Veikkan mahdolliset kivut lisääntyisivät. Hierojana toimi Crista Ahlman, hän on todella ammattitaitoinen. Crista sai Veikkaan hyvin kontaktin, vaikka se aluksi ihmetteli hiukan, kun vieras ihminen tuli karsinaan. Cristasta on ollut paljon apua! Sekä hyvän hieronnan lisäksi, sain häneltä neuvoja Veikan kuntouttamiseen. Hänestä huomaa, että häntä kiinnostaa oikeasti asiakashevostensa hyvinvointi. Suosittelen! Veikkakin tykästyi häneen ja hirnahti vielä perään kun Crista lähti. Taas tulevana perjantaina on uusi hieronta. Hieronta selvästi rentoutti hevosta, ja vähensi nyppimis ongelmaa ratsastaessa, enää se ei tehnyt sitä kuin kahdesti. Harmikseni kuitenkin huomasin, että Veikka ontuu oikeaan kierrokseen ravissa. Lopetin ratsastuksen ja menin talliin. Jalka oli ruunun rajasta kuuma, joten ajattelin sen lyöneen sen johonki. Kun Veikka on vähänkin poikkeava jotenkin, en pysty enää toimimaan järkevästi. Menin heti keskustan tarjoustaloon ja ostin 40 eurolla haavasidoksia ja kylmäpusseja sun muuta, ja loppujen lopuksi en tarvinnut puoliakaan ostamistani tarvikkeista. Tallissa laitoin kylmäpussin pintelin väliin ensihoidoksi. Kun kylmäpussi oli ollut jalassa 20 minuuttia, tein betadine hauteen. Betadine haude tehdään turvotuksia ja ruhjevammoja varten.

Ohjeet ruhjevamman ensihoitoon (betadine haude): 

Mikäli jalka on kuuma tai turvonnut, on ennen hauteen tekoa hyvä kylmätä jalkaa n.20minuutin ajan. Jos jalassa on selvästi haava, ja iho on rikki, kylmäämiseen ei tule käyttää linimenttiä vaan kylmää vettä, kylmäsuojia tai pintelin väliin käärittyä kylmäpussia!!

1. Ensin tehdään betadinestä 10% liuos, eli sekoitetaan hiukan betadineä ja enemmän vettä.

2. Liuokseen kastetaan puhdas käsipyyhe ja pyyhe rullataan jalassa olevan ruhjeen päälle. Ennen kuin pyyhe asetetaan, varmista että alue on puhdas suuremmilta lioilta kuten turpeelta. Käsipyyhkeen sijasta voi käyttää myös haavasidosta, mutta käytin pyyhettä, koska se on paksumpi ja siihen imeytyy liuosta enemmän.

3. Pyyhkeen päälle laitetaan elmukelmua, tämä sitoo liuoksen kosteuden pyyhmeeseen kauemmaksi aikaa ja pitää pyyhkeen paikoillaan.

4. Tämän koko viritelmän päälle laitetaan muovipussi, mieluiten kaksi päällekäin. Pussit teipataan jalkaan ilmastointi teipillä, huom. varo, ettei teippiä mene karvoihin tai iholle, vain muovin ympärille. Teippaa ja tiukasti, että haude pysyy paikoillaan, eikä valu jalasta pois.

5. Anna hauteen olla paikallaan riittävän kauan. Itse pidin haudetta yön yli.

Veikka aluksi pelkäsi haudetarvikkeiden rapinaa, ja oli kummissaan. Se kuitenkin ymmärsi siitä olevan apua, ja tyylikäs k-marketin muovikassi viritelmä pysyi hyvin paikoillaan. Tällä hauteella ruhje desifioituu ja vältytään mahdolliselt imusuoni tulehduksesta, jonka seurauksena saattaa olla pitkä sairasloma.

Tänään kävin tallilla kävelyttämässä Veikkaa maastakäsin 20 minuutin ajan. Kummatkin etujalat verrattuna takajalkoihin olivat hieman lämpöiset, eilen vain toinen etujalka. Kylmäsin jalat pakastevihannespussia (:D) käyttäen, koska kylmäpussit olivat loppuneet ja viimeinen oli mennyt rikki. Kävelytyksen jälkeen ruunun rajan lämpö lähti laskuun. Kokeilin myös tallin toisen hevosen jalkoja verratakseni niitä Veikan kinttuihin. Huomasin, että myös sillä olivat etuset hiukan lämpimät ja takaset viileät. Onko tämä siis tyypillistä? Kaviot eivät siis olleet mitenkään hälyyttävän kuumat, vain hieman lämpöiset. Veikka ei arkonut jalkojaan taivutellessa ja painellessa eikä myöskään kävellessä. Se ei siirrä painoa mitenkään ihmeellisesti. Pulssi ei tunnu (sen ei kuulu tuntua). Huomenna saatan jo uskaltaa satulaan kokeilemaan, ontuuko vielä, jos jalat eivät ole lämpimät.

Kerroin edellisessä postauksessa Veikan oudosta käytöksestä. Se loppui hyvin nopeasti, jo Perjantaina se oli normaali oma itsensä. Luulen, että omituinen käytös saattoi johtua siitä, että kengittäjä kävi tallilla. Veikalla on ollut pientä kammoa kengityksessä aijemmin ja siksi kengityksestä ei tullut uuden kengittäjän kanssa mitään. Hevonen meni kauhusta kankeaksi, eikä edes jalkaansa nostanut, vaan yritti paeta tilanteesta kaikin voimin. Olen pyytänyt Veikan vanhaa kengittäjää Mattia uudelle tallille. En vielä tiedä milloin hän pääsee. Matti on hyvä kengittäjä, hän toimii hevosten kanssa rauhallisesti joka tekee hevosestakin rauhallisemman. Plussat vielä positiivisesta vahvistamisesta. kengittäjä muistaa kehua hevosta, kun se tekee oikein. Toivottavasti kenkäys onnistuisi, kun paikalle tulee tuttu kengittäjä. Ontuminen voi johtua siitäkin, että kengitysväli on pääsyt pitkäksi, koska edellinen kengitys ei onnistunut. Toivon todella, että ontuminen loppuu ja Veikalla olisi taas kaikki hyvin. Aijomme tutkia uuden satulan (ostin sen free formin) sopivuuden uudelleen. Haluan selvittää, mistä nämä ongelmat ovat lähtöisin.

Tuntui ahdistavalta olla tekemättä mitään. Murehdin Veikan kuntoa jatkuvasti. Olen puhdistellut ja kunnostellut varusteita tallilla. Olen pessyt loimia ja huopia ja järjestellyt varustearkkua. Paikkasin myös pariloimea, joihin Kartena aikoinaan oli puraissut muutoman ilmastointi aukon. Veikka ei ole rikkonut meidän yhteisen taipaleen aikana itse yhtäkään loimea (riimuja kyllä rikkoo vähän väliä yhdessä kaverin kanssa), mutta viimeviikolla vanhasta fleeceloimesta lähti rintakiinnitys irti. Saumat olivat varmaan käytössä kuluneet. Yritin korjata loimea, mutta se ei enää kestänyt vaan kiinnitys lähti uudelleen. Alla muutoma kuva kivoista fleeceistä joista jonkun hankin. Mikä väri teistä olisi hienoin? Loimet ovat agrimarketin fleeceloimi base mallia, ja hinta vaihtelee värin mukaan 19,00e - 35,00e. Alla olevat ovat kaikki 19e.

Ihana liila loimi!

Turkoosikin olisi kiva.

Ruskea on hillityin, mutta silti kiva!

Loimen lisäksi "mä haluun" -listalla on myös John Whitakerin england pad huopa. Pad mallin huopa sopisi hyvin tuon rungottoman kanssa. Sen lisäksi tarvitsisin myös koulumallisen s-vyön, jotta satula pysyisi paremmin paikallaan. Ison mahan takia vyö hipuu kainaloihin. Jos teillä on vinkkejä, mistä saisin koulumallin s-vyön, voitte kommentoida alas. Itse olen löytänyt vain este- ja yleispenkin s-vöitä. Mietin auttaisiko tuo anatoomisesti muotoiltu vyö tähän ongelmaan? Sekin jättää kainaloille tilan. En vielä osta kuitenkaan kumpaakaan. Voi olla että penkkikin menee vaihtoon, jos se on aiheuttanut hevoselle näitä edellämainittuja ongelmia. Ja muutenkin, juuri nyt rahaa ei ole tuhlattavaksi, jos Veikkaa joudutaan vielä paljon tutkimaan. Fleeceloimen nyt kuitenkin ostan, koska se on aika välttämätön hankinta.

Tämä huopa vaikuttaa hyvältä, siinä ei ole turhia saumoja jotka painaisivat satulan alla.

Koristelin veikan jo kulahtanutta nahkariimua josta oli lähtenyt siniset helmet irti. Liimasin riimuun pikaliimalla timanttinauhaa. Riimu näytti hienolta, mutta se ei kestänyt käyttöä kuin päivän verran. :/ Sääli, nyt Veikan riimu on taas yhtäkulahtanut kuin aijemminkin. No, ainakin ehdin ottamaan riimusta kuvia, ennenkuin koristeet irtosivat.

Liimaukset näkyvät inhottavasti :/ Timantteja on niskassa, poskihihnoissa ja turvalla. Tai siis oli.

Huomasittehan uuden "Hilja" -välilehden, sieltä voi lukea tietoa minusta, ja erityisesti puhun siellä, minkälaista on opiskella viittomakielen ohjaajaksi. Siellä on myös muutoma faktu minusta, jos kiinnostaa lukea. Viittomakielestä puheen ollen, hyvää viittomakielen päivää kaikille! (:

Ostin lihaksia varten arnika hottia. Se on yrttiperäistä uutetta jonka pitäisi lievittää ja ehkäistä lihas ja nivelkipuja. Veikka ei vain ole vielä oikein tottunut tuon litkun hajuun. Lähteekö muuten teidän hevosista nyt jo karvaa? Meillä lähtee ja paljon! Kevät on siis tulossa? Luulen, että karvan vaihto johtuu siitä, kun säät vaihtelivat niin rajusti koko ajan, että hevosten keho meni jo sekaisin. Noh, toivottavasti ei tule takatalvea enää!

Päivän karvasaldo.

Olen miettinyt mistä ohjien nyppiminen voisi johtua. Onko sittenkin omassa ratsastuksessa se vika? Koko kolmen vuoden aikana se ei ole aijemmin tehnyt sitä. Tämän takia, väistämättä tulee mieleen sen olevan kipeä jostakin, selästä, niskasta, kaulasta, hampaista, mahasta, jaloista? Se tekee sitä ilman satulaakin ratsastaessa. Juoksuttaessa ei tehnyt. Voisiko tämä johtua satulanvaihdosta? Nyppiminen aiheutui miltein heti satulan vaihdon jälkeen, ennen se ei sitä tehnyt. Jos hierojan kanssa ei vielä ensi perjantainakaan löydetä selitystä ongelmaan ajattelin kiropraatikon käyntiä tai osteopaattia. Eläinlääkäri ei muuta oikein voi tehdä kuin raspata hampaat. Ne on raspattu heinäkuussa ja Veikalla on aijemmin ollut vuoden väli. Klinikalla voidaan tutkia tarkemmin röntgen kuvista, missä ongelma saattaisi olla. Katsotaan nyt, mihin tässä edetään seuraavaksi. Perjantaina olisi tarkoitus hierojan katsoa Veikkaa liikkeessä ja tutkimme uuden satulan sopivuutta. En saa öisin unta ja koulussa oleminen on hankalaa kun mieltä painaa jatkuvasti. Onneksi ympärilläni on ihmisiä jotka auttavat minua Veikan kanssa ja auttavat minua pysymään järjissäni. Näillä mennään, toivotetaan yhdessä Veikalle pikaista paranemista. <3

Rakas on niin kaunis tässä!